Kesäaikaan siirryttiin päiväleirin merkeissä

 

Sunnuntaina pidettiin kahdet harjoitukset joista toiset oli pyhitetty pelkästään huudon hiomiseen. Gymillä oli mukavan rauhallista ja joukkue saapui ajoissa paikalle valmiina parantamaan ohjelmaa viime viikkojen suunnitelman mukaan (yleensä harjoittelemme niin että vieressä on 1-2 muuta joukkuetta). 

Edellisenä yönä oltiin siirrytty kesäaikaan ja koko joukkue näytti saaneen voimaa kevään valoisuudesta ja lämmöstä. Gymin kellot siirrettiin oikeaan aikaan (cheer-tyylillä) ja sitten aloitettiin työstämään huutoa. Huuto-osioon saatiin tehtyä paremmat ajoitukset ja rekvisiitan käyttöä tarkennettiin (note to my team: kylttien reunat ovat teräviä). Tehokkaan treenin jälkeen pidettiin tauko ja illalla olisi luvassa toiset harjoitukset. Tauon aikana osa lähti syömään yhdessä kauppakeskukseen ja osa jäi juttelemaan salille syöden eväitä. Juttelun aiheita oli monia mutta moni koski tulevaa MM- tai EM-matkaa !

Illalla tavoitteena oli tehdä useita kokonaisia ohjelmakierroksia ja siihen tavoitteeseen päästiin. Kolme viikkoa ennen kisaa voi vielä viimeisiä kertoja treenata itsensä ihan loppuun ja kolme kokonaista kierrosta näkyi treenin lopussa kaikkensa antaneista urheilijoista. Pienen palautuksen ja palautteiden jälkeen valmentajat ja joukkue olivat tyytyväisiä päivän saldoon ja porukka poistui salista hyvällä fiiliksellä.

Kesäaikaan 2014

Training for Warriors with GorillaZ

Kävimme joukkueen kanssa tutustumassa TfW Helsingissä hieman erilaiseen treenikonseptiin, Training for Warriorsiin. Kyseessä on crossfit-tyyppinen harjoittelumuoto, jossa pyritään haastamaan oma kroppa. Harjoittelu on toteutettu fiksusti, koska ryhmä jaetaan kahteen osaan ja aina vuorollaan toinen puoli toimii valmentajina, joiden tehtävä on tsempata omaa pariaan suorituksen ajan ja laskea oikea määrä toistoja. Kun suoritus on tehty, niin roolit vaihtuvat.

Valmentajamme Johannes puhui alussa hyvin samankaltaisia asioita, kuin mistä jenkki- ja omat valmentajamme ovat puhuneet. Emme ole tekemässä suoritusta valmentajaamme varten, vaan itseämme varten. Jos pyydetään antamaan kaikkensa, niin miksi suurin osa antaa aluksi vain 80% ? Simppeleitä asioita, mutta ne oli erittäin käytännöllisesti havainnollistettu.

Alkulämmittelyssä teimme erilaisia hyppyjä, harjoittelimme hyppytekniikkaa ja laskemaan kolmeen, viiteen ja kymmeneen. Ei olisi uskonut, että tuo voi olla mahdoton tehtävä cheerleadereille, harjoittelimme nimittäin laskemista useampaan otteeseen :D Moni olisi halunnut tehdä vielä sen puolikkaan toiston sinne vaaditun määrän perään vaikka kaikki hyvin tietää, että cheerleadingissä asioiden on tapahduttava juuri oikealla laskulla eikä sooloilulle ole sijaa.

Johannes oli loihtinut meille seuraavanlaisen ruokasuosituksen tälle päivälle:

Emme kuitenkaan päässeet maistamaan kyseisiä herkkuja vaan pääsimme matkimaan niitä.

Loppukaneettina voisi todeta, että treenissä oli erittäin pirteä meno ja valmentajat olivat innostavia. Musiikkia oli hyvin käytetty treenin tehosteena ja tila ajoi asiansa. Osa joukkueemme jäsenistä olisi toivonut hieman rankempaa treeniä tai saman setin, mutta lisäpainoilla (esim. nilkkapainot), toteutettuna. On kuitenkin muistettava, että lähdemme mm-kisoihin alle kuukauden päästä ja joukkueella on seuraavana päivänä treenit, joten vapaa-ajalla on valittava minkälaista liikuntaa harrastaa, ettei se vaikuta meidän lajiharjoituksiin negatiivisella tavalla. Osalle taas treeni oli tarpeeksi rankka, koska se oli aerobinen.

Mielipiteitä treenistä:

” Iha hauska kokemus mut ei se mulle hirveen rankast treenist käyny ”

” Aika hapokkaalta!! Oli siin lopus sellane fiilis et nousee maitohapot suuhun ”

” no en oo tehny aerobist koskaa/vuosiin, jos cheertreenei ei lasketa nii oli iha ok..:D se eka osuus oli kaikist rankin mut ne loput ei nii. teki hyvää kuitenki”

” Ihan hauskaa. Kevyempää kuin odotin. Mut toisaalta toi oli varnaan aika basic tunti”
" oli hauskaa, kivat ja energiset vetäjät oli hyvii! treeniki vähä erilaista ku yleensä nii oli just hyvä

Treenin jälkeen osa porukasta jatkoi matkaansa kohti Salmisaaren liikuntakeskusta ja Megazonea!

Pelasimme kaksi 20 minuutin peliä ja kaikilla vaikutti olevan todella hauskaa. Kun pelit oli pelattu ja tavarat palautettu, niin suuntasimme saunaosastolle. Meille oli varattu kahden tunnin saunavuoro ja se tuli todellakin tarpeeseen, koska kaikki oli treenin sekä pelien jälkeen hiestä märkänä!

Team Finland Coed Maajoukkueleiri

VALO & VOIMA: Tuntemattomat mestarit osa 1. Funky Team Gorillaz!!

Vaasan kanssa yhteistyössä kuvattu video nyt valmiina

Maajoukkue 2014 Haastattelu: Henri, Satu, Venla, Nele, Sini

Katso haastattelu tästä

Kysy Gorilloilta - vastauksia

Nele, mikä on sun paras akro matolla ja airtrackilla tai kanveesilla?
Nele: Arabiflikkikierre, kanveesilla oon tehny myös paikaltaan flikkiflikkikierrettä.

Miltä tuntuu olla Funky Teamissä? 
Nele: Ei miltään, tajuu varmaan vasta kisoissa, kun ei kuulutetakaan HAC vaan Funky Team.

Kun aloit tehdä flikkiä, niin päätitkö vaan yhtäkkiä että okei nyt teen flikin ja teit vaan? :D Vai miten?

Nele: Tein avulla eka ja sit vaan päätin tehdä. Heittelin eka päälleen vähän aikaa... En muista kunnolla muuta kuin että ihan hitosti kävin treenaa sitä :)

Mikä sai sut siirtymään naistenjoukkueesta sekaan? Ja ootko tehny aiemmin nousijaa? :)

Nele: No oon ollu ennenkin sekassa ja olin sillon siis nousija. Oon miettiny aika pitkään et pyrin gorilloihin, sit viime elokuussa aloin harkitsee sitä ihan vakavasti ja tässä nyt ollaan. :)

Mikä sen biisin nimi oli, mikä oli Eliten viime kauden musassa, missä oli se it's in my dna :D

Nele: Suosittelen, että tiedustelet asiaa Eliten valmentajilta esim sähköpostitse, itse en valitettavasti tiedä.

Jürgen, mikä on sun paras akro? :-)

Jürgen: Puolvoltti! :D

Onko Iiroilla lempinimiä? Jos on, niin mistä ne on tullut?

Iiro Savinko (Pihvi): Jace rupes joskus sanoo mua pihviniskaks ja siit se sit lähti.

Iiro Karjalainen (Paps): Paps on tullut varmaan siitä, että oon harrastanut niin pitkään.

Soffe, mikä on sun lempistuntti?

Sofia: Rewind.

Entä paras akro?

Sofia: Arabilfikkisuora

Mikä on parasta gorilloissa?

Sofia: Se, että pystyy jatkuvasti kehittää itseään ja oppii uusia siistejä juttuja.

Mitkä on sun aikaisempia joukkueita?

Sofia: HAC Junior Elite

Säde, kuinka kauan sulla kesti ennen kuin opit voltin? Miten uskalsit kokeilla sitä yksin?

Säde: Meni varmaan joku vuos. Uskalsin kokeilla ku tiesin että osaan sen ja kun avustaja sano ettei avustanut yhtään. Tein kanveesilla ja ajattelin et ei se kuitenkaan satu. :D

Nata, mitä akroa teet MM-ohjelmassa?

Nata: Arabiflikkisuoran

Viola, Mitä akroa osaat?

Viola: Riippuu päivästä ;)

Joris, miten kiinnostuit cheeristä?

Joris: Edin neljän vuoden kehumisen takia ja, kun gorillat saavutti mm-pronssia.

Juho, mitä harrastaisit, jos et cheeriä?

Juho: Varmaan salibandya tai kävisin salilla.


Fisu, tuleeko lempinimi sun sukunimestäs?
Fisu: Joo, jos sen lausuu ranskalaisittain oikein, niin muistuttaa englannin sanaa kala. Fis-Fish-Fisu

Nico, voitko selittää mikä on Team Ananas?

Nico: Pingi, Beef ja Master of the universe. Se on Team Ananas!

Ivo, mitä paristuntteja treenaat?

Ivo: Tällä hetkellä cupieta.

Tuukka, mitä akroa osaat? Olitko treenannut akroa ennen kuin alotit cheerin?

 Tuukka: Voltin, flikkivoltin ja arabiflikkivoltin. En osannut mitään akroa, kun aloitin cheerin vuosi sitten.

Janne, mikä on sun vaikein stuntti MM-ohjelmassa ja monet kisat oot kisannu pääpohjana?

Janne: Rewind tai kässäri on vaikein ja MM:t on tokat kisat pääpohjana.

Taneli, suunnitteletko kaikki gorilla-leiri paidat ja miten teet ne?

Taneli: Oon suunnitellu leiripaidat gorillaleireille ja teen ne photoshopilla.

Samuel, näytätkö ikinä koulussa akroa? Mitä sulle sanotaan?

 Samuel: Jos näytän, ni kaikki on iha ihmeissään et miten sä osaat :D Mutta joo harvoin tulee näytettyä, välillä koulun tukarivideoissa ja tietenki liikunnassa ku on telinevoimistelua!

Anton, ootko joukkueen pisin ja onko pituudesta sun mielestä enemmän hyötyä vai haittaa?

Anton: Oon pisin! Siin on hyötyy monessakin asiassa, esimerkiksi lyhyempiä voi käyttää käsinojina. ;) Mut seriously, siit on hyötyy ku pystyy tossaa korkeemmalle.

Venla Pesonen, ootko aina ollu nousija ja mikä on ollu isoin ero gorilloissa treenaamisessa?

Peso: Olin aloittelijoissa pääosin ylä ja junnuissa pohja, sennuissa oon ollu aina nousija. Gorilloissa joukkueen jäsenillä itelläänkin on niin paljoo taitoo et saa oikeesti päteviä neuvoja myös joukkuekavereilta.

Marica, mitä akroa osaat?

Marica: Paikaltaan voltin ja juoksevassa nyt huonompi kausi menossa (tulossa vanhaksi?), joten tavoitteena esim. MM-ohjelmaan on arabiflikkivoltti. Parempina kausina kanveesilla tehny  arabiflikkisuoraa ja muutamia kertoja myös avulla arabiflikkikierrettä. Mut näköjään vanhuus ei tuu yksin! :D

Pinja, mikä sai sut hakemaan gorilloihin? :)

Pinja: Halusin sekajoukkueeseen.


Edi, oletko päässyt noin älyttömään kuntoon pelkällä crossfitillä?
Edi: En :D

Venla Piippo, millon ja miksi päätit hakea gorilloihin?

Pipo: Päätin et haen gorilloigin ku muutan Helsinkiin Jyväskylästä! Ja tää oli kesä 2012 :) Ja siks koska gorillat on niin hyviä.

Oula, miksi olit välillä poissa gorilloista?

Oula: Olin intissä vuoden, palvelupaikka oli aluks Tampereen suunnalla ja sitten Kuopiossa loppuaika.

Hilla, kauan oot harrastanu cheeriä ja ootko aina ollut nousija?

 Hilla: Noin 4,5 vuotta ja junnuajasta puolet myös nostaja.

Entä mitä akroa osaat?

Hilla: Teen matolla paikaltaan volttia ja juoksevassa suoraa. Kanveesilla oon tehnyt kierrevolttia.

Haukkis, mikä on helpoin kohta ohjelmassa

Haukkis: Varmaan tossi exi - cupie, vaikka se onkin aika lopussa, kun on aika helppo stuntti ja se oli meillä jo SM-kisoissa.

Mija, minkä ikäinen oot?

Mija: 26.

Leet, kauan on kestänyt kasvattaa sun hiuksia?

Leet: Vuos sit sai just ja just ponkkarille et en oikee tiiä.

Miltä tuntuu varamiesten lähteä MM:eihin kalliille reissulle, eikä pääse kisaa?

Peso: MM-kisat oli ekaa kertaa nähtynä niin huikee tapahtuma, että olin melkein iloinen, etten kisannut viime vuona :D En ois varmaan pystyny käsittelemään sellasta perhosmäärää mun mahassa ku uus joukkue ja erilainen kisatilanne ja se yleisö ja kaikki.

Onko mahdollista harrastaa jotain muuta lajia, jos on Gorilloissa? Vai meneekö cheer kaiken muun edelle? Harrastaako joku gorilloista myös jotain muuta?

Nita: Voi harrastaa samaan aikaan mm. salilla käyntiä ja kuntoilua tai muutakin lajia, jos kisakausi ei mene päälle.

Fils: Joo ja ei. Olen periaatteessa kolmen eri harrastejoukkueen listoilla, jotta pääsisin mahdollisimman usein jäälle, mutta cheerleading rajoittaa tuota erittäin paljon. Ennen kisoja pitää myös miettiä onko järkevää harrastaa mitään tapaturma-altista lajia, koska loukkaantumisen riski on aina olemassa. SM- kaudella meillä oli lähes joka lauantai aamu lätkämatsi ja kävin satunnaisesti sunnuntai iltapäivisin lätkätreeneissä ennen cheer-treenejä. Nyt mm-kaudella lauantaisin on aina cittarikeikka, joten lätkämatsit on jäänyt pois, mutta onneksi meillä on firman jäävuoro aina keskiviikkoisin ja silloin ei ole cheer-treenejä. Käyn myös aina ennen tiistain treenejä pelaamassa tunnin sulkapalloa työkavereiden kanssa. Jos on valmis uhraamaan vähäisen vapaa-ajan urheilulle, niin muiden lajien harrastaminen on mahdollista, mutta kannattaa mennä oman kropan ehdoilla ettei ylirasitu.

Keillä tytöistä on hiuslisäkkeitä kisoissa? :D

Sini: Pipo, Soffella ja Marjolle on ollut.
Pipo: Natallakin oli pidennykset kisoissa ;)

Onko kaikilla tekoripsiä kisoissa?

Sini: Useimmilla on tekoripset, mutta ei kaikilla

Kumpi on lyhyempi, Säde vai Sofia?

Säde: Soffe

Osaako kaikki tytöt flikin? Entä kuinka moni tytöistä voltin tai kierrevoltin?
Nele: Kaikki osaa flikin
Marica: Paikalta voltin osaa kaikki jollain alustalla.
Marica & Nele: Puhutaanko kierrevoltista maassa, heitossa, trampalla vai mielikuvassa?
Säde: Mä osaan vaan mielikuvana ;)

Gorilla-pojat, onks kukaa ikinä nauranu teiän harrastukselle? Onks ikinä sit esim. hävettäny sanoo et harrastaa cheerii? Ku jotku umpimieliset ei tajuu et se on miehien laji alunperinki:-D

Haukkis: Kyllä vähän muissa kaveriporukoissa on tullu kuittailua, mutta enemmänki se on sellasta leikkimielistä ja kaikki, jotka on nähny mitä tehdään, ni osaa kyl arvostaa lajia :) Ja ei ainakaan mua oo ikinä hävettäny sanoo, must on enemmänki hauska kattoo ihmisten reaktioita.

Kuka on gorilloiden lyhin ja pisin nousija ja, minkä pituisia he ovat?

Marica: Pisin varmaan nyt Lilli L ja lyhin Pipo tai Viola?
Fisu: Bea on lyhin!
Pipo: Viola lyhin, jos Beaa ei lasketa.
Nita: Bea 80cm, Mija 154cm.

Mikä on vaikein akro jonka joku teijän joukkueesta osaa. Ja kuka näihin kysymyksiin vastailee?

Nita: Ykä osaa tuplakierrevoltin ja paikalta kierteen 

 

Ruusuilla tanssimista?

Jokainen cheerleaderi ja hänen läheisensä tietää, että valmistautuminen kilpailuihin on rankkaa. Jokainen urheilija tietää, miltä tuntuu, kun kilpailuohjelmaa aletaan kasaamaan kokonaisuudeksi. Uusia taitoja on harjoiteltu ahkerasti, vanhoja hiottu paremmiksi, opeteltu tekemään juttuja uuden parin tai ryhmän kanssa ja tämä kaikki on saavuttanut pisteen, jossa ne menevät ainakin jotenkuten – kun ne tehdään yksittäin tai lyhyemmissä pätkissä. 

Tämän jälkeen kisaohjelman tekemisessä alkaa vaihe, jossa jutut pitäisikin saada tehtyä kokonaiseen kisaohjelmaan ja vielä onnistuneesti. Tämä vaihe on yleensä niin urheilijan kuin valmentajankin näkökulmasta kauden rankin vaihe. Silloin urheilijana tuntuu, että mikään ei onnistu ja epäonnistumiset turhauttavat. Treenien jäljiltä ovat lihakset kipeinä, mustelmia ja kolhuja kroppa täynnä ja illalla sänkyyn kaatuessa toivoo, että yö olisi normaalia pidempi ennen seuraavaa aamua ja töitä tai koulua ja taas seuraavia treenejä.

Valmentajana joutuu miettimään ja arvioimaan vaikeita asioita sekä ohjelmasta että urheilijoiden tekemisestä: onko ohjelma liian vaikea joukkueelle, onko kisajoukkue valittu oikein vai tekisikö joku varalla olevista jonkun paikkoja onnistuneemmin, millainen on urheilijoiden jaksamistaso, onko turvallista tehdä näin paljon toistoja, milloin lepopäivä tai kevyemmät treenit ovat tarpeen jne.

Nämä kaikki pätevät niin harrastekisoihin kuin arvokisoihinkin. Kuitenkin, mitä korkeammalle tasolle mennään, samalla myös tekniikoiden vaikeustaso nousee yhdessä odotusten ja vaatimusten kanssa. Näiden myötä myös urheilijoilta vaaditaan parempaa fysiikkaa, hioutuneempaa tekniikkaa ja unohtamatta myöskään psyykkisen valmistautumisen tärkeyttä tai sosiaalisia taitoja joukkueen sisällä. Valmentajien haastavana tehtävänä on toimia luotsiveneinä tämän kaiken läpi.

Henkilökohtaisesti tähän asti kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen vaativa; aina ei ole ollut helppo luovia erilaisten roolien ja vastuiden keskellä ja kahden maajoukkueen välillä. Erilaisia asioita kun luonnollisesti odotetaan maajoukkueurheilijalta ja maajoukkuevalmentajalta. 

MM-valmistautuminen ei siis todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Se on rankkaa ja välillä uuvuttavaa ja turhauttavaa puurtamista, joka vie lähes kaiken vapaa-ajan. Siltikin se on todella palkitsevaa ja ehdottomasti kaiken sen työn arvoista. Ensimmäisen palkinnon saa sekä urheilijana että valmentajana, kun taidot alkavat menemään ohjelmaan ja kokonaisuus alkaa näyttää pikku hiljaa siltä miltä pitääkin. Hienointa on tietenkin se, että on ylipäätään ansainnut tilaisuuden ja mahdollisuuden päästä edustamaan Suomea maailmalle – se kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Siksi tämä kirjoitus on kaikille suomalaisille urheilijoille ja valmentajille suunnattu - etenkin kaikille Suomen maajoukkueiden urheilijoille ja valmentajille – jaksetaan kannustaa ja tukea toisiamme, kun on rankkaa! 

Together we can!

#KeepUpTheGoodWork
#WorkIsWorthIt

#MemberOfBigBlueNation

- Marica

Helmikuussa riitti tekemistä

Nata venyttelee ja Hevi venyttää

Spottaamassa Mini-Monkeysille akroa

Lumeton helmikuu ja tiimikuva - ulkotreenit?

 

Gorillat kuvauksissa -  tästä lisää tulevassa postauksessa

 

MM-ohjelman tekemistä gymillä

Hevi, Nele, Haukkis ja Sini valmentamassa Turussa

Helmikuu päättyi kiireisissä ja lajin täyteisissä tunnelmissa. MM-ohjelmaa on ehditty tehdä jo useampaan kertaan. Maaliskuu on MM-kaudella yleensä rankkaa mutta ihanaa aikaa. Kisaohjelma kokonaisuuksia tehdään jo ja kierroksia siistitään. Yhdessä harjoituskerrassa pitää jaksaa tehdä monta kokonaisuutta. Matkajärjestelyt etenevät ja kaikkea kivaa on tiedossa jo ennen matkaakin ;)