maanantai 21. maaliskuuta 2011

Lauantai 19.3.2011



Lukijalle: Lue ääneen kuin dekkarikirjan kertojan käheällä äänellä.

One Coed - Big Love

Lauantai aamu valkeni treenaamisen merkeissä Olympiastadionin treenihallissa jo toista viikonloppua putkeen, mutta vain pientä unenpuutetta oli havaittavissa määrätietoisten Sekamaajoukkuelaisten kasvoilta. Vuosikymmenten takaisten olympiaurheilijoiden hien pystyi vielä melkein haistamaan treenihallin seinillä ja lattioilla. Ah, sitä voiman ja taidon määrää, se tarttukoon meihin.

Kaikki odottivat uuden Jenkin oppeja ja ohjelman hiomisvinkkejä. Treenin aikana Chad lunastikin odotukset ja pureutui tiukasti stunttitekniikoihin ja pieniin yksityiskohtiin asiantuntevalla otteellaan.

Ohjelman alkuosiota läpi tehdessä jokaisen lihaksissa ja nivelissä tuntui vielä viikontakaisen jenkkileirin uurastus. Niskoja kramppasi ja reisiä ei tuntenut tosseissa. Ei kuitenkaan mitään mihin hevoslinimentti, Voltaren ja perusteelliset lämmittelyt olisi auttanut. Luonnollisesti tsemppi oli kova ja päättäväisyys menestyä Orlandossa sai jokaisen taas ylittämään itsensä stuntti toisensa jälkeen. Excelsior!, sanon minä.

Lauantain iltatreenit alkoivat Kisahallin kanveesilla hämärän jo laskeuduttua Helsingin ylle. Paikkoja kolotti entisestään mutta joukkue lämmitteli urheasti jälleen seuraavaa 3 tuntista varten. Sekamaajoukkueen tytöt saivat kaikki uudet M-kirjaimella alkavat nimet kenties Maajoukkueeseen pääsyn kunniaksi. Niitä nimiä voi kantaa ylpeydellä kaiken sen vuosien uurastuksen jälkeen. Pojat taas osoittivat ylivertaisuutensa omistaessaan kisahallin ääniherruuden huutoa tehdessään. Lopulta kisahalli pimeni ja vaikka normaalitreenaajia ei ollut viikonpäivästä johtuen näkynyt enää tunteihin, silti hallin hämärästä pystyi vielä erottamaan stunttien ääriviivoja. Uskomatonta omistautumista, Bravo.


-Paps-

Ei kommentteja: